Seitsemäsluokkalaisten ajatuksia itsenäisyydestä

Itsenäisyyspäivän lähestyessä seitsemäsluokkalaiset hiljentyivät miettimään, mitä itsenäisyys oikein merkitsee. Tässä heidän ajatuksiaan:

Itsenäisyydessä on minulle tärkeitä vapaus ja se, että emme ole minkään maan vallan alaisena.

Itsenäisyys tarkoittaa minulle, että saa itsenäisesti valita omat päätökset.

Itsenäisyys (itsenäinen maa) merkitsee minulle paljon.

Itsenäisyys on vapauden eteen tehtyä työtä, mutta kaikille kansoille itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

Itsenäisyydestä saattaa monille tulla mieleen yksinäisyys, mitä se ei ole. Itsenäisyys on rohkeata.

Itsenäisyys on vapautta olla omaa mieltä asioista.

Suomen itsenäisyys on ansaittu kovalla hinnalla.

Saan tehdä ja ajatella asioita vapaasti eikä tarvitse kuunnella muita, mitä tehdä.

Itsenäisyys on minulle kertomus siitä, että jotkut ovat tehneet töitä muiden eteen.

Saan ajatella asioista mitä haluan.

Itsenäisyys tarkoittaa, että saa olla oma itsensä iästä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Itsenäisyys on vapautta. Saan sanoa ja ajatella omia mielipiteitä.

Itsenäisyys merkitsee minulle sitä, että saan sanoa mitä haluan jos vain siltä tuntuu.

Itsenäistyessä saadaan enemmän oikeuksia ja valtaa, mutta vähemmän apua ja tukea muilta.

Itsenäisyys on vapautta.

Saa olla sellainen kuin itse haluaa.

Itsenäisyys on hieno ominaisuus, itsenäisenä et välttämättä aina tarvitse muiden apua, vaan osaa toimia yksinkin.

Itsenäisyyspäivää vietetään, koska itsenäisyys on tärkeä asia, sillä itsenäisellä maalla on vapaus ja valta päättää ja huolehtia omista asioistaan ja ongelmistaan.

Itsenäinen maa saa olla ylpeä saavutuksistaan, maastaan ja ajatuksistaan.

Saamme toimia itsenäisesti ilman ulkoisia vaikutteita.

Suomi itsenäistyi ja sitä juhlitaan joulukuun kuudes päivä. Esim. siten, että annetaan vapaata koulusta                          

Kiva että Suomi on itsenäinen.  Se tarkoittaa, että Suomi pärjää yksin ja osaa olla yksin.  

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ynkin seiskat

                          

Mainiot markkinat

On marraskuinen lauantaiaamu, ja ihmiset rientävät kohti koulun portteja. Koulu on Yhtenäiskoulu, ja siellä pidetään tänään syysmarkkinat. Koko koulu on kokoontunut ystäviensä ja sukulaistensa kera viettämään perinteistä syysmarkkinapäivää.


Syksyisillä markkinoilla on jos jonkinmoista tapahtumaa. Jokaisella luokalla on myyntipöytä, minkä lisäksi järjestetään muun muassa kasvomaalausta, ongintaa sekä nukketeatteri.

Käytävillä kiersi kärry, josta sai ostaa melkein mitä vain.

Ysiluokka myi  hauskoin tekstein koristeltuja kangaskasseja.

Ongintakorista löytyi hyvä saalis.

Pöydät notkuvat toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia ja suolaista naposteltavaa. Jos musiikinnälkä yllättää, kakkosluokkalaisilta voi ostaa CD-levyjä. Elävää musiikkia kaipaavalle käytävällä esiintyy myös viidesluokkalaisten bändi.

Myynnissä oli monenlaisia herkkuja.

Ekaluokkalaisten esittämänä nähdään päivän ensimmäinen ohjelma. A- ja B-luokkalaisista koostuva kuoro laulaa liudan Aapisesta tuttuja kappaleita. Spektaakkelissa viimeisenä kuullaan luokan yhdessä sanoittama biisi. ”Kukko Lukko, Kukko Lukko oli outo mies!” luokassa kajahtaa Ukko Nooan sävelten tahtiin.

Ekaluokkalaisten lauluesityksessä oli myös koreografia.

4-5 – luokkalaisten yhdessä toteuttama nukketeatteriprojekti on saanut sankan yleisön. Nukkehahmot olivat esiintyjien itse kierrätysmateriaaleista toteuttamia.

Näytelmän nuket oli tehty kierrätysmateriaaleista.

Haastattelimme muuntamia henkilöitä myyntihumun tiimellyksessä ja kysyimme seuraavaa:

1.      Missä olet käynyt täällä myyjäisissä?

2.      Mitä olet ostanut? Tuliko löytöjä?

3.      Mikä on ollut hyvää/kivaa? Entä huonoa?

Ensimmäisenä haaviimme tarttuu koulun entinen opettaja, Agnieszka.

1.      Tulin vasta ovesta sisään, olen ehtinyt käydä vain opettajanhuoneessa. Aion kuitenkin kiertää kaikki paikat.

2.      En ole vielä ehtinyt ostaa mitään, mutta aion ostaa herkkuja.

3.      On ollut kiva nähdä vanhoja tuttuja, oppilaita ja opettajia. Kaikki on ollut hyvää.

Kutosluokassa käväisemme jututtamassa työn keskellä ahertavia Jennyä ja Annia.

1.      Kaikkialla on käyty!

2.      Karkkia ja kinuskia. Löytöjä ei ole tullut vastaan.

3.      Kinuski oli hyvää, ja leirikoulukassa täyttyy!

Abien myyntipisteellä jututamme abiturientti-Tommia.

1.      Olen ollut täällä omalla kojullamme ja käväissyt ala-asteen päädyssä.

2.      Olen ostanut pullan.

3.      Hyvä tunnelma!!! Ei ole liikaa ruuhkaa, mutta sopivasti ihmisiä.

Neljännen luokan pisteellä nappaamme haastatteluun yhden vanhemmista.

1.      Olen ollut nelosluokassa myymässä ja kahvilassa. Aion käydä seuraavaksi nukketeatterissa.

2.      Löytöjä on tullut. Ihana mokkakakku ja hurmaavat huopakellot.

3.      On mukavaa nähdä tuttuja, hienoja esityksiä, maukkaita herkkuja ja iloinen ilmapiiri.

Kellon lähentyessä kahta opettajanhuoneessa kuulutetaan alennusmyyneistä melkein jokaisella tiskillä. Pitäähän leivonnaiset saada myytyä!

Teksti ja kuvat: Emppu ja Riina (9lk)

Viikko viidesluokkalaisena

Perjantaiaamuna 5.luokan toinen puolisko jäi muistelemaan mennyttä viikkoa. Mitä oli touhuttu, mitä oli opittu, mitä oli tapahtunut eräänä marraskuisena kouluviikkona Yhtenäiskoulun viidennellä luokalla vuonna 2011.

Ei olekaan ihan helppoa, kannattaa koettaa! Muistiin jää helposti pelkkää tapahtumamylläkkää, -puuroa ja –pätkiä. Huomattiin, että muisteleminenkin tarvitsee harjoitusta! Kaverin kanssa homma oli helpompaa ja hauskempaa ja tekstiä alkoi syntyä.

Loppujen lopuksi vanhojen kaivelu tuotti tulosta, ja kouluviikkopalapeli saatiin vihdoin kasaan ”Ei tämä ehkä ihan tavallinen viikko ollutkaan,” joku hymähti.

14.11.maanantai

Maanantaina jatkoimme metsä-opintojamme.  Elina opettaja piti meille luennon ravintoketjuista. Teimme muistiinpanoja ja näimme paljon kuvia petoeläimiä ja kuulimme kiinnostavia juttuja niistä. Tunnin alussa muistimme ainakin 35 petoeläintä Suomen luonnosta. Hauska ajatus on, että leppäkerttu on peto, mutta hirvi ei.

Toisella tunnilla oli matematiikkaa.  Opiskelimme suunnikkaita ja kolmioita. Leikkasimme suunnikkaita irti paperista, taittelimme niistä kolmioita, ymmärsimme niiden yhteyden ja opimme laskemaan niiden pinta-aloja.

 Sitten oli toisilla uskontoa ja toisilla elämänkatsomustietoa.  Ussassa puhuimme vastuusta. Kirjoitimme vihkoon, missä asioissa haluaisimme lisää vastuuta ja missä asioissa emme haluisi vielä vastuuta.   - ET:ssä  suunnittelimme lähdelistaa kevään projektia varten.            

15.11.Tiistai

 Tiistaiaamuna ranskan mässytunnilla oli kivaa!  Me katsottiin Asterix ja Kleopatra-leffa.

Toisella tunnilla oli liikuntaa. Me tytöt pelattiin salamapalloa (joka  on vähän niin kuin amerikkalaista jalkapalloa) ja pojat pelasivat jalkapalloa. Oltiin Käpylän kuplassa, koska koulun liikkasali on vieläkin remontissa. 

Ruokailun jälkeen oli enkun tunti. Me harjoiteltiin kokeeseen,joka on ensi viikon tiistaina.

16.11.Keskiviikko

Keskiviikkona oli  monilla pitkä päivä: 8.15-14.30.

Toinen tunti oli B-ryhmällä englantia, pelasimme kivaa peliä. Samaan aikaan A-ryhmä esitti kivikausitutkimuksiaan  pikkukakkosille ja Nipalle. Jokainen oli jonkun kivikausiasian erityisasiantuntija ja osasi kertoa siitä omin sanoin, paljon ja kiinnostavasti. Yleisölle esiteltiin myös kivikauden elämästä kertovat pienoismallit, jotka rakennettiin jo monta viikkoa sitten.  

Hahmogalleriaa

Matikan tunnilla oltiin koko luokka yhdessä.  Luimme romaaneja ja teimme pinta-alajuttuja.

Viimeisellä tunnilla aloimme harjoitella nukketeatterinäytelmää nelosluokkalaisten kanssa. Nukketeatterikurssi on kestänyt jo neljä viikkoa ja loppuu pian. Ensin keksittiin tyypit, sitten tehtiin nuket, sitten kirjoitettiin ryhmissä tarina ja tänään harjoiteltiin esittämistä. Lauantaina Syysmarkkinoilla on toivottavasti valmista.  

17.11.torstai

Torstaina harjoittelimme ensimmäistä kertaa tiernapoikalauluja, koska sitä aiomme joulun aikaan esittää.  Oltiin  koko luokka yhdessä Tiian ja Petran kanssa. Tutustuimme Tiernapoika-näytelmän historiaan ja luettiin Wikipediasta siitä kertova juttu. Sitten Petra raahasi sähköpianon luokkaamme ja aloimme laulaa Tiernapoikanäytelmää yhdessä ja vähän muutakin.  Tosi moni ilmoittautui vapaaehtoiseksi rooleihin. Pitää järjestää kai koelaulu, sanoivat opettajat.

Kivakoulu-tunnilla suunnittelimme porukalla Syysmarkkinoita ja luokkamme Herkkulan mainostusta. Tuli tosi kivoja ideoita: halukkaat voisivat pukeutua satuhahmoiksi ja esittää vaikka taikatemppuja (luokassamme on tosi hyviä taikureita). 

Joel viimeistelee Herra Majoria

Iltapäivällä oli meidän ryhmän vuoro harjoitella nukketeatteriesityksiä nelosten kanssa. Esitämme niitä sitten markkinoilla.

 18.11.perjantai

Perjantaina B-ryhmän aamun avasi musiikki. Harjoittelimme kuubalaisia rytmejä.

Sillä aikaa A-ryhmä paistoi pannareita Tiian kanssa vanhempainyhdistyksen markkinapuffettiin.

Toisella tunnilla menimme ATK-luokkaan tekemään keskeneräisiä projektejamme Omaelämänkertaa ja Kivikausi-tarinaa. Kirjoitimme myös näitä päiväkirjoja.

Ja tyttöjen kouluviikon päätti reipas liikuntatunti Käpylän juniorihallilla, jonne heidät vei Jouko!! Siis se pikkubussi. Pojat jäivät koulun pihaan palloilemaan.

Muististaan muistiin merkitsi: 

Verkku, Kalle, Luukas,  Elias L.,Lauri B.,Niki, Viola, Erika, Ella, Pinja, Lauri L.,Viivi, Juhana

Tässä syntyy markkinapannaria!

Kutomisen salat

Kutominen on ihan kivaa, jos saa samalla seurustella. Kutominen on helppoa, jos oppii oikean työasennon ja miten silmukat luodaan. Kutominen on myös rentouttavaa. On kivaa, kun voi kutoa vaatteita. Kutominen on hauskaa viidellä puikolla, mutta siinä menee joskus sekaisin.

Kutominen on hyvin vaikeaa, koska se vaatii hirveästi sorminäppäryyttä ja siinä on kamalasti lankoja ja välejä. Kun kutoo, pitää tietää mistä vedetään.

Koukkuvirkkaaminen on tylsempää ja kutominen on kivempaa, koska sen osaa paremmin, kun virkkauksen on jo unohtanut. Kutominen on hauskaa, kun sen osaa, mutta se voi olla myös vaikeata. Kutomuksen kääntäminen ei ole kivaa, koska ei aina tiedä meneekö se oikein.

Joskus kutomisessa on jotain outoa, mutta onneksi Minna ja Anita auttavat. Kutomisen ja virkkauksen sanat sekoittuvat melkein aina. Kutomisessa tulee joskus hiljaisia hetkiä, jolloin kaikki ovat hiljaa ja keskittyvät.

Kutomispuikot ovat teräviä.

Terveisin 4.lk 

Journalistinen tutkimusmatka

Sekava yläkoululaisröykkiö kulkee Rautatieaseman ihmisvilinässä kohti Sanomataloa, levottomana ja väsyneenä pitkän viikon jälkeen. Asemagrillin rasvan tuoksu vaihtuu kukkakaupan aistihuumaan ryhmän edetessä asemahallin lävitse. Romaniorkesterin eloisa soitanto soi Elielinaukiolla ja hiipuu hiljalleen kaupungin taustahälyyn kun luokka saavuttaa määränpäätään. Jo pian edessä seisoo lasimonumentti, monien lehtien toimitusrakennus Sanomatalo. Käymme sisään suureen liiketilaan pienestä, lasisesta sivuovesta. Sisällä avautuu kliininen pukumiesten maailma, lasiseinät nousevat korkeuksiin ja ihmiset puhuvat puheluitaan siirtyessään työpaikasta toiseen. Luokkaretkeläisten joukko näyttää pieneltä. Hetken odottelun jälkeen ohjaaja tulee noutamaan ryhmän ”Tekö sinne Pisteeseen olitte menossa?”

Piste on virtuaalitoimitus, jossa opiskelijat 7. luokalta alkaen voivat tehdä journalistin työtä, keskustella lehdistön ja median roolista ja muodostaa aineistoista omat lehtijuttunsa. Interaktiivista työtä tehdään viidessä työpisteessä, joissa jokaisella vierailijalla on oma roolinsa ja työpanoksensa. Tietoa etsitään haastattelemalla, internetistä, toisilta reporttereilta ja päätoimittajaltakin. Pistettä järjestävät Ilta-Sanomat, Taloussanomat ja Helsingin Sanomat.

Virastorakennuksessa matkattuamme saavumme Mini-Helsinkiin, Pisteen työtilaan, jossa alkaa välittömästi keskustelu journalismin asemasta, median oikeuksista, sananvapaudesta, yksityisyydestä ja infoähkystä. Ohjaaja vertaa innolla näkemyksiään oppilaiden havaintoihin ja esittelee joitakin esimerkkejä yksityisyyden rajan rikkomisesta ja tiedonhankinnan teistä. Keskustelun päätteeksi oppilaat katsovat Tikkurilan medialukiossa valmistuneen lopputyön median asemasta nuoren elämässä, audiovisuaalisen elämyksen maailman kirjosta.

Jäähallista, jossa keskustelut pidetään, oppilaat pääsevät itse töihin, työpisteihinsä ympäri Mini-Helsinkiä. Jokainen saa oman puhelimensa - lainaksi tietysti - joihin päätoimittaja soittaa ja määrää työtehtävän. Juttua tonkiessa tulee tutuksi koko Mini-Helsinki, tietolähteet ovat mitä erikoisimmissa paikoissa, kuten saunassa. Faksi, sähköposti, puhelinhaastattelu, journalistin keinot ovat monet. Eri tekstivaihtoehdoista täytyy valita oikea, kuvista paras ja layouteista vetävin. Jutut valmistuvat tehokkaasti reportterien eläytyessä rooleihinsa. Päätoimittajan deadline on ehdoton. Aiheet ja tieto alkavat jäsentyä ja selventyä, kunnes toimittajat ovat valmiita kokoamaan tietonsa toimituskokouksessa. Päätoimittaja ei hyväksy muuta kuin parasta, joten muistiinpanoista täytyy kerätä viimeinenkin murunen. Etusivun jutut kuitenkin valmistuvat ajallaan ja esittely alkaa.

Uutisten aiheet vaihtelevat eläinaktivistien piirittämästä valaanpyyntialuksesta myytyyn jääkiekkojoukkueeseen, kaikki aiheita jotka pitävät väsyneen ryhmän mielenkiinnon yllä. Lyhyehkön uutisten kommentoinnin jälkeen työ on ohi ja oppilaat valmiina ansaittuun viikonlopun viettoon.

Tämä lehtijuttu syntyi yhdeksäsluokkaisten äikäntunnilla.